23.12.09
Alkukirjaimen koolla on väliä
Tiimarin joulumainoksen teksti on varsin näppärä. Se saa kuitenkin miettimään, tuoko yritysnimen kirjoittaminen pienellä ratkaisevaa visuaalista lisäarvoa. Yritys- ja tuotenimien odotustenvastainen kirjoitusasu alkaa olla nykyisin sääntö, joten siitä poikkeaminen voisi lisätä myönteistä huomiota. − Muuten olen sitä mieltä, että kokonaisen lauseen loppuun voisi mainoksessakin panna pisteen.
En olisi vielä 15 vuotta sitten voinut uskoa, että väitän täysin kielenvastaisesti, ettei lauseen loppuun tarvitse aina laittaa pistettä ja kyllä nimet voivat alkaa pienellä alkukirjaimella. Olenko tullut hulluksi? Vai oppinut vain käytännön (kovassa?) työssä, että asiat eivät näyttäydy niin yksinkertaisilta kuin nämä irralliset esimerkit.
VastaaPoistaMinä olen copy eli vastaan mainonnan tekstisuunnittelusta. Ja kyllä, keräsin suomen laitoksella aikoinani näitä samanlaisia esimerkkejä juuri lähinnä mainoksista, koska se on pirun helppoa. (Niin ja lausettakaan ei saisi aloittaa ja-sanalla, mutta olen nyt vapaalla.)
Paljon vaikeampi on käsittää, miksi lauseen lopusta on jätetty piste pois. Syy on hyvin yksinkertainen: Se ei istu sinne. Ei sitten millään, vaikka kielioppi niin vaatii. Julisteissa ja esitteiden kansissa annan näitä poikkeuksia. En "oikeassa" tekstissä. (Huom! Kaksoispisteen jälkeen voi myös tulla iso alkukirjain. Valinta on lauseopillinen.)
Niin, ja huomasin tuossa ennen joulua, että päästin käsistäni uuden yrityksen logon, jossa nimi oli pienellä. Kun AD huomattu asiasta, naurahdin: olen kai ammattini vanki lopullisesti, mutta nimi olisi näyttänyt kyseisessä fontilla aivan toivottmalla isolla alkukirjaimella. Kun sana vielä loppui ja alkoi samalla kirjaimella, oli ihan selvä, että logossa (ja vain logossa) se kirjoitetaan kielenvastaisesti. Jos joku on niin tyhmä, että kirjoittaa sen muuallekin pienellä, siitä sitten vain.
Hui kamala! Olen suorastaan närkästynyt. Ehkä eniten itselleni, kun olen alkanut lipsua tiukasta kielenhuoltokontrollistani ihan vain markkinoiden vuoksi :)
Ps. En lukenut viestiäni läpi, joten en ole varma, tuliko lyöntivirheitä.
Kiitos kommentista, joka antaa hyödyllisen käytännön näkökulman asiaan. Säännöt helpottavat ja nopeuttavat kirjoittajan työtä, ja turha poikkeaminen lisää epävarmuutta. Luovassa kirjoittamisessa tehdään kuitenkin valintoja aina useiden samaan aikaan vaikuttavien periaatteiden välillä. Säännöistä voi poiketa perustellusti jonkin toisen periaatteen hyväksi, jos se parantaa kokonaisuutta.
VastaaPoistaUsein kuitenkin tietyt rajoitukset voivat parantaa luovan työn lopputulosta, esimerkiksi yhdyssanojen ja alkukirjainten oikeinkirjoitus. Voidaan olla myös sitä mieltä, että iso alkukirjain ja piste eivät turmele visuaalista ilmettä. Hyviä esimerkkejä oli joulunaikaankin helppo löytää.
Kommenttisi on kuitenkin hyötyisä muistutus monien periaatteiden olemassaolosta, ja keskustelu näistä asioista on kiinnostavaa.
Hyvää uutta vuotta!
Kiitos takaisinkommentoinnista!
VastaaPoistaSaatoin olla aika kärkäs sanoissani. Päiväni ei ollut paras mahdollinen. Mutta se ei ole oikeastaan edes selitys. Selitys kärkkäällä ilmaisulleni on se, että mainosalalla kuulen niin paljon siitä, kuinka ala on "pahaksi" oikeakielisyydelle ja kuinka mainosteksti "turmelee" ja "tuhoaa". Mainostekstejä arvioidaan nokkavasti ja ennakkoluuloisesti. Kaiken päälle ajatellaan, että kuka tahansa pystyy tuottamaan kivan heiton esitteen kanteen tai makkarapötkyn viereen. Suomen kielihän on imetty äidinmaidosta.
Mutta palatakseni kärkkääseen mielipiteenseen oikeakielisyydestä. Kun kaivaa käteensä minkä tahansa uuden suomalaisen romskun, joutuu tekemisiin sen tosiasian kanssa, että kielioppirikkomukset vilisevät silmissä. Ei nyt ehkä ihan pisteen puuttuminen eikä ison alkukirjaimen väärinkäyttö. Mutta pilkkusääntöjä, yhdyssanavirheitä, rektio-ongelmia... Ne eivät ole edes harkittuja ja osa luovaa ratkaisua.
Pahemmaksi asian tekee se, että kaunokirjallista tekstiä "uskotaan". Sitä pidetään moitteettomana suomen kielenä. Mainonnasta tuskin kukaan kopsaa pilkkusääntöjä, mutta Härkösen perässä ehkä jo mennään pilkuissakin. Valitettavasti.
Tosi hyvä huomio. Säännöistä tosiaan poiketaan reippaasti kaunokirjallisuudessa. Oman kokemukseni mukaan eniten poikkeamia on juuri pilkutuksessa, ei niinkään yhdyssanoissa tai alkukirjaimissa. Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että usein on vaikea pitää poikkeamista osana luovaa ratkaisua. Kun vertaa säännönmukaista ja -vastaista vaihtoehtoa, tuntuu edellinen usein paremmalta.
VastaaPoistaPoikkeamia sallitaan kuitenkin jo siitä syystä, että kirjailijan katsotaan olevan kielen asiantuntija ja parhaimmillaan luovan uutta kieltä sekä uudistavan sääntöjä. Mitä paremmin hallitsee kielen tai minkä tahansa asian, sen enemmän voi myös ottaa vapauksia. Taideteoksessa poikkeamilla oletetaan olevan merkitys, mikä ei tietenkään välttämättä aina pidä paikkaansa.
Itse muuten kyllä ihastelen kekseliäitä mainostekstejä enkä kuvittele niiden syntyvän vaivatta. Hyvä, että puolustat vaativaa tekstityötä tekeviä ammattilaisia!