Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
on kielipoliisin kännykkäpäiväkirja.
Blogiarkisto
-
►
2023
(11)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2022
(13)
- ► joulukuuta (2)
- ► heinäkuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2021
(14)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (3)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2020
(14)
- ► joulukuuta (3)
- ► heinäkuuta (2)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (3)
-
►
2019
(14)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2018
(17)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2017
(23)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2016
(22)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2015
(21)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (3)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2014
(15)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2013
(19)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (2)
-
▼
2012
(22)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (2)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2011
(19)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2010
(18)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2009
(20)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
Tekstit
9 kommenttia:
Eikö nimen taivutus ole nimenomaajan oma valinta? En ole kuullut muotoa "Satun" mutta kylläkin "Sointun" nimestä Sointu.
Kiitos kommentista. Perhepiirissä nimiä voidaan tietysti käytellä kuinka vain, mutta esimerkiksi asiakirjoissa ja viestimissä on noudatettava jotain yhtenäistä käytäntöä, kun on mahdotonta kysellä erikseen kaikkien yksilöllisiä toiveita.
Mua on ilmiselvästi huijattu, koska äidinkielenopettajan kertoman perusteella olen ollut siinä käsityksessä, että molemmat ovat yhtä oikeita myös ihan virallisesti.
Kun nyt tästä kiinnostuneena hieman tutkiskelin asiaa, niin noinhan se näkyy olevan että "Sadun" on se varsinainen suositus.
No, omaan korvaan t-muoto kuulostaa paremmalta, d-versio sen sijaan (nimen ollessa kyseessä, tarkoitan) jotenkin luonnottomalta ja väkisin väännetyltä. Joku muu voi toki olla asiasta täysin päinvastaista mieltä! :)
(Vielä lisäys siltä varalta että esimerkiksi joku blogituttuni tämän lukee: Minusta puhuessaan voi kyllä vapaasti käyttää sitä muotoa joka omasta mielestä tuntuu luontevammalta, ei häiritse vaikka se ei olisikaan se itse suosimani versio!) :)
Kiitos kommentista, Satu. Eihän tähän todellakaan pidä suhtautua liian ryppyotsaisesti. Ymmärrettävyys säilyy molemmissa muodoissa. :)
Eräillä länsimurteita puhuvilla on edelleen ongelmia d:n kanssa. Satu -> Sadun -> Sarun -> Satun. Satun lienee pienempi paha kuin Sarun.
Tulkitsen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ohjetta (http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=98) niin, että Satun on täysin korrekti taivutus erisnimessä. Satun kakku lienee Satu-nimisen henkilön resepti, hän kai itse päättää nimen taivutuksen siinäkin.
Ennen opetettiin erisnimien taivutus näin: Impi - Impin, mutta impi - immen, Lempi - Lempin, mutta lempi -lemmen, Helmi - Helmin ja helmi - helmen. Tämäkö ei päde enää? Hyvin tuntemani Satu käyttää aina muotoa Satun, ja olen ajatellut tämän olevan oikea muoto juuri tuon vanhan koulusäännön perusteella.
Entä kuinka genetiivi nimestä Tomas, osa taivuttaa sen Tomasin ja osa Tomaksen?
Yksi asia, joka pistää silmään ihan ammattilehdissäkin useasti on vuori-sanan taivutus. Ainakin ennen opetettiin, että jos tarkoitetaan vaatetta, taivutetaan vuoria, mutta jos puhutaan esim. Himalajasta, se on vuorta. Onko tämä edelleen näin?
Annukka, mielenkiintoinen tuo kielioppilinkki, joka ei aiemmin ole osunut silmään. Kuitenkin on yleensä suositeltu taivutusta Satu : Sadun, esim. http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4409
Edellisessä jutussa on myös vastauksia Anonyymin kysymyksiin. Tomas-nimen taivutuksen mallina on toisaalta kotoinen Tuomas, toisaalta vierasperäisten nimien yleinen taivutustapa. http://www.yksityinenkielitoimisto.net/yk/sana/index.php?word_id=ee96a6e6d951c08d7a37bb4fee9c2153
No jopas, minäkin olin kuvitellut, että nimen kantaja saa päättää itse d-kirjaimista ynnä muista taivutuksista. Ymmärrän toki, että esimerkiksi lehtitekstejä laatiessa ei voi aina soitella haastateltaville ja tarkistaa, juttelinko Sointun vai Soinnun, Satun vai Sadun vai kenen kanssa. Suositus on suositus, mutta meillä asuu edelleen kissa nimeltä Noki, jonka nimi taipuu yhtä kankeasti kuin neiti itse: Nokin kuppi, katsoa Nokia, anna ruokaa Nokille. Ei siis "Noen" tai mitään muutakaan sellaista taivutusta. Nokea löytyy vain kahvipannumme kyljestä. Miau!
Lähetä kommentti